Käsityksiäni oppimisesta ja opettamisesta humanistina, opettajana, ohjaajana, oppaana ja isänä

Mitä oppiminen tarkoittaa?

Oppiminen on luonnon moninaisuuden säilymisen ja evoluutiokehityksen kannalta olennaista. Kaikki elävät oliot oppivat tavallaan.

Oppimista voi olla esimerkiksi se, kun kasvi evoluution kautta sopeutuu uuteen kasvuympäristöön tai se kun arat villieläimet tottuvat ihmisiin ja tulevat syömään heidän roskakoreistaan helposti saatavilla olevia ruoan tähteitä.  Oppiminen on pohjana kyvylle soveltaa ja luoda uutta, joka on taas lajin kehittymisen ja selviytymisen edellytys.

Ihminen on selvinnyt maailmassa näin hyvin juuri siksi, että se on luonnostaan taitava eläin oppimaan ja soveltamaan opittua tietoa, sekä jakamaan opittua lajikumppaneilleen. Tämä on ihmiselle luontaista.

Poikani  Arttu sopeutuu luontoon oppimalla lohen loimutusta.

Miten ihminen oppii parhaiten? 

Ihminen oppii moni eri tavoin. Toiset oppivat parhaiten lukemalla, toiset kuuntelemalla kolmannet tekemällä. Itse olen taas kokonaisvaltainen oppija, joka oppi parhaiten silloin kun tieto on mahdollista saavuttaa kaikin mahdollisin kanavin. Tiedon pitempiaikaista muistamista edesauttaa opitun soveltaminen käytännössä. Uskon, että valta osa ihmisistä oppivat parhaiten samoin kun minä.

Voisin kiteyttää ajatuksiani oppimisesta siten, että toimivan ja tuloksellisen opetuksen tulisi olla mahdollisimman kokonaisvaltaista. Luonnossa oppimista ajaa halu selviytyä ja sopeutua, kun taas meillä ihmisillä oppimisen kannalta on olennaista henkilökohtainen motivaatio ja kiinnostus opetettavaan aiheeseen. 

Pojallani Onnilla on motivaatio hyppimiseen.

Mikä on alani ja miten sitä opetan?

Tällä hetkellä toimin valmentavana opettajana Ammattiopisto Luovilla. Työhöni kuuluu arjentaitojen, itsenäisemmän elämän, sekä työelämätaitojen opettaminen kehitysvammaisille aikuisille. Opetustulosten kannalta olennaista nykyisessä työssäni on käytännön tekeminen, tehdyn jatkuva kertaaminen ja opitun välitön siirtäminen osaksi opiskelijan arkea.

Tulevaisuudessa näkisin itseni mielellään opettamassa seikkailu- ja elämyspedagogiikkaa tai nuoriso- ja vapaa-ajan ohjausta. Tulevaisuuden haaveissani näkisin itseni realistisena opettajana, joka antaisi opiskelijoille hyviä valmiuksia ja eväitä joilla he selviytyisivät työelämässä. Käytännön esimerkit, realistinen todellisuus ja henkilökohtaiset kokemukset alasta jo opiskeluvaiheessa valmentaisivat opiskelijoitani oman alani ammattilaisiksi.

Opetan pojilleni vuorikiipeilyä pilvessä.

Miten "Ihmisalaa" oppii parhaiten?

Omaa alani voisi luonnehtia ihmisten ja ryhmien parissa tehtäväksi työksi. Olen tämän ”ihmisalan” sekatyömies. Olen opiskellut ja työskennellyt pitkään nuorisotyön, yhteispedagogiikan, sekä seikkailu- ja elämyspedagogiikan parissa. Tällä hetkellä toimin erityisopettajana. Tarkasteltaessa ”ihmisalaa” voisi todeta, että alan oppimisen kannalta olennaista ovat tietyt perus valmiudet. Ihmisläheisyys, tunneäly, herkkyys ja itsensä ulkoistamisen taito työkaluksi ovat edellytyksiä, joita ilman ei ”ihmisalalla” pärjää. Ihmisalalla työskentelevän elämänhallinta ja itsetuntemuksen tulee olla kunnossa, jotta voi auttaa muita mahdollisimman tehokkaasti ja jaksaa työssään.  Omaa alaani oppii mielestäni parhaiten käytännön työn, itsepohdiskelun ja alan teorian käytännön soveltamisen kautta.

Harrastan ammatillista itsepohdiskelua koirani Ismon kanssa.

Miksi oppimista tapahtuu ja miksi sitä ei tapahdu?

On eri asia tietää alasta jotain kuin se että osaa ja hallitsee alan.  Osaaminen on syvempää kuin tieto. Osaaminen on tiedon käyttämistä siihen, jotta saadaan aikaan alalla haluttuja ja alalle olennaisia tuloksia.

Kuten aikaisemmin on ilmennyt, oppimiselle on olennaista oppijan motivaatio.  Oppiminen vaatii oppijalta kiinnostuksen lisäksi myös ne biologiset, psyykkiset ja sosiaaliset perusedellytykset, joita opittavassa asiassa tarvitaan.  

Oppiminen vaatii myös hyvää opetusta, jossa on olennaista opastus siihen miten tieto tukee käytännön osaamista.

Arttu on huomannut omaavansa hyvät valmiudet talvivaellukseen.