Ammattipedagogiset opinnot 11 – 15 Yrittäjyyskasvatus

Yrittäjyyskasvatus kokosi yhteen ryhmän, jonka kaikki jäsenet omasivat yrittäjätaustan ja yrittäjyys oli osa jokaisen ryhmämme jäsenen arkea. Aloimme ryhmänä pohtia yrittäjyyskasvatuksen moninaisuutta. Seilasimme yrittäjyyden perus- ja sivukäsitteissä. Sisäinen ja ulkoinen yrittäjyys, oman yritystoiminnan kannattavuus muuttuvassa yhteiskunnassa, malli yritys, liiketoiminta suunnitelma, tehokas liike-idea, innovatiivisuus, yrittäjän mahdollisuudet ja velvollisuudet, SWOT –analyysi… Tässä vain muutama poiminta aivomyrskyn silmästä. Materiaalia, osaamista ja esimerkkejä elävästä elämästä tuntui olevan puolen vuoden yrittäjyyskurssiin helposti. Ongelmana oli siis aika. Esitykseen on varattu kaksi tuntia. Jokaisen ryhmäläisen tulee olla äänessä. Koitti tiukan ydinaineanalyysin aika, jonka tuloksena päädyimme neljään pääotsikkoon jotka olivat: Tuottava liikeidea, Yrittäjän ominaisuudet, Yrittäjän mahdollisuudet ja riskit, sekä Yrityksen toimintaympäristö. Tarkoituksenamme oli pohdituttaa opiskelijoita pää otsikoiden näkökulmista learning cafe tyyppisesti. Lisäksi tarkoituksenamme oli pitää alustukset eri pää otsikoista, sekä tehdä yhteistoiminnallinen harjoite loppukeskustelun tueksi.

Omasta toiminnastani ryhmän jäsenenä voin sanoa, että tein vain sen minkä sovimme, enkä yhtään enempää. Olisin voinut paneutua asiaan enemmänkin, mutta loppuvuoden arviointipaineet omassa opetustyössä ja siviilielämän satunnaiset haasteet asettivat myös ajankäyttöni eräänlaiseen ydinaineanalyysiin. Yritystermein siis johdin omaa elämääni näin ja resursoin ajankäyttöni näin. Muut ryhmän jäsenet tekivät myös oman osuutensa myös omista kiireistään ja ulkomaan matkoistaan huolimatta. Näin jälkikäteen mietittynä, olisimme saavuttaneet paremman lopputuloksen, jos olisimme käyneet opetustuokiomme vielä kerran yhdessä lävitse. Näin olisimme välttyneet useilta pieniltä seikoilta, jotka toivat opetukseemme ehkä hieman kiireen tuntua ja sekaannusta.

Suunnitelmamme oli hyvä ja vastuu alueet olivat selkeästi jaettu. Jokainen ryhmän jäsen hoiti oman osuutensa kokonaisuudesta siten, että leikkauspintaa osuuksien välillä ei muodostunut liiaksi. Opetusmenetelmät toimivat pääsääntöisesti hyvin ja pitivät opiskelijat virkeinä ja aktiivisina. Itselleni välittyi kuitenkin opetuskokonaisuudestamme hieman kiireinen olo jolta eivät varmaan opiskelijatkaan välttyneet. Tätä tunnetta olisimme voineet välttää sillä, että olisimme käyneet opetustuokion kerran läpi ennen hoohetkeä. Tämä kuitenkaan ei ollut mahdollista. Palautteiden perusteella opetustuokiostamme pidettiin. Osa opiskelijoista oli tuntenut kiireen, osa taas ei.  Useat opiskelijat pitivät toiminnallisesta lähestymisestämme aiheeseen, jotkut olisivat taas halunneet enemmän asiaa ja faktaa. Mielestäni annettuun aikaan nähden sisältöä oli vieläkin runsaasti. Toiminnallinen opetus toimi, koska oli kuitenkin viimeinen opiskelupäivä ja opiskelijat hieman nuutuneita.

Näissä opinnoissa aukesi lopullisesti opiskelijaryhmämme moninaisuus ja laaja-alaisen osaamisen huikea kirjo. En ole ennen näin hyvässä seminaarissa ollut. Anti oli todella kova. Opintopäivien aikana oli mahdollisuus kurkkia useista pienistä ikkunoista eri työskentely-ympäristöihin ja asiakasryhmiin. Jokainen kouluttaja antoi kaikkensa.

Lopuksi voisin todeta, että opetuksen työelämälähtöisyys kumpuaa opettajan ammattitaidosta ja innostus opiskelijaan tarttuu. Ammattiopettaja on se ensimmäinen ammattilainen alalta johon opiskelija samaistuu ja alkaa sitä kautta rakentamaan oman ammatti-identiteettinsä kivijalkaa. Ammattiopettajan ylpeys ammattiaan kohtaan, oikea ja ajanmukainen tieto ja aito välittäminen opiskelijoiden sijoittumisesta ja pärjäämisestä opetettavalla alalla on ammattiopettajuuden ydin.