Mietteitä Erityispedagogiikan opintojaksolta

Päädyin erityispedagogiikan valinnaiselle opintojaksolle, koska työskentelin sen aikana Luovilla opettajana ja koin tarvitsevani uusia eväitä työhöni. Opiskelun myötä sain mahdollisuuden laajentaa käsitystäni aiheesta ja työorganisaatiostakin.

Itse opiskelujakso koostui lähiopetuksen lisäksi opintokäynnistä, sen raportoinnista, oppimistehtävästä, jossa avataan jonkun opiskelija haasteita ja erityistarpeita opetuksessa, sekä käytännön työkalun suunnittelusta erityisopetukseen.

Sain opintojaksolta ennen kaikkea aikaa pohtia omaa työtäni. Työ on yleensä niin hektistä, että paussiton paahtaminen ei anna mahdollisuuksia työn reflektiivisyydelle. Opintojakson aikana moni asia joka oli odottanut aikaansa, loksahti kohdalleen . Kerkesin tekemään osana opiskeluani myös kuvalliset vessan siivous ohjeet, jotka olivat pitkään töissä odottaneet muiden kiireiden laantumista.

Sain opiskelun myötä mahdollisuuden tutustua rauhassa Luoviin organisaationa omaa yksikköäni laajemmin, sekä Luovin opiskelijoilleen järjestämiin tukipalveluihin.

Ikäväkseni huomasin, että tukipalvelut olivat kovaa kyytiä supistumaan päin. Omia tukipalveluita supistetaan ja niitä korvataan kunnallisilla palveluilla. Jopa, perustuesta, kuten henkilökohtaisista avustajista joutuu painimaan tiukan rahan aikana yhä enemmän. Kiristyvä talous vaikuttaa ikävällä tavalla opetuksen laatuun muuttaen sitä opetuksesta päivätoiminnan suuntaan.

Moni opettaja tulee kokemaan näinä aikoina riittämättömyyden tunteita yhä enemmän ja enemmän. Kannustusta ja jaksamista heille kiristyvään arkeen.

Opintojakson sisältö oli räätälöity omia opiskelijoitani kevyemmin tukea tarvitseville opiskelijoille. Opintojakso tarjosi paljon eväitä ammatilliseen erityisopetukseen ja peruopetuksessa tapahtuvaan erityisopetukseen.

Suurin ahaa elämys opintojaksolla oli se, että opetuksessa on palattava sinne, missä opiskelija on kehityksellisesti menossa ja lähteä rakentamaan kulloiseltakin tasolta askel askeleelta uutta oppia vanhan opin päälle.

Usein opettajana olen hakannut päätäni seinään, kun olen yrittänyt tarjota opiskelijoilleni asioita joilla ei ole kiinnityspintaa, koska pohjaa oppimiselle ei ole rakennettu tai pohjan muodostumiselle ei ole edellytyksiä.