Apeopintojen 11 – 15 sisältöjen pohdiskelua

 

Viimeisten APE-puristusten teemoina olivat yrittäjyyskasvatus, työelämälähtöisyys, kestäväkehitys, erityiskasvatus, sekä kansainvälisyys ja monikulttuurisuus. Mielestäni aiheet vastaavat hyvin tämän päivän ammattiopetukselle asetettuihin tavoitteisiin.  Pohdiskelen tässä hieman ajatuksiani, joita opiskelutovereideni mainiot tuotokset yllämainituista pääotsikoista minussa herättivät.

Työelämälähtöisyys on yksi ammattiopetuksen keskeisimmistä peruspilareista. Ilman opettajan vahvaa ammatillista osaamista ja ymmärrystä työelämän ajanmukaisista vaatimuksista ei ole opetuksella tarvittavaa laatua eikä pohjaa. Työelämälähtöisyys, yritysyhteistyö ja opetusharjoittelut autenttisissa ympäristöissä valmentavat suoraan oikeaan työhön ja auttavat opiskelijaa peilaamaan oppimaansa teoriatietoa käytäntöön. Teorian soveltaminen käytännössä tekee oppimisprosessista eheämmän ja syventää pääsääntöisesti oppimisjälkeä.

Tällä hetkellä ja tässä ajassa koko Eurooppa kahlaa syvässä lamassa. Kurja taloustilanne näkyy myös ammattiopetuksen määrärahoissa ja yhä pienenevissä valtionosuuksissa. Kestävän kehityksen periaatteilla ja kestävän kehityksen tehokkaalla suunnittelulla saadaan aikaan merkittäviä säästöjä, jolloin rahaa jää enemmän olennaiseen eli laadukkaaseen opetukseen. Taloudelliset säästöt ovat tämän päivän yrityksille suurempi kimmoke ekologisuuteen kun hiilijalanjälkien vertailu.

Monikulttuurisuus on tätä päivää. Osa opiskelijoista on maahanmuuttajia. Erilaiset kulttuuritaustat luovat uusia jännitteitä ja haasteita ammattiopetukselle. Maahanmuuttajien huono kielitaito vaatii myös aikaa opetukselta ja joustoa pedagogiikalta. Monikulttuurisuuden haasteisiin vastaamme parhaiten tasapuolisella kohtelulla ja joustavilla opetusmetodeilla.  

Erityiskasvatuksesta jäi päälimäisenä mieleen inkluusio. Työskentelen tällä hetkellä valmentavan opetuksen parissa. Opiskelijoitani ovat enemmän tukea tarvitsevat kehitysvammaiset. Kehitysvammaiset ovat mielestäni liian syrjässä muusta yhteiskunnasta. Ihmisillä, joilla ei ole omia kytköksiä kehitysvammaisiin omaisten, tuttavien tai työn kautta ei ole juurikaan tietoa koko ilmiöstä. Kehitysvammaisuuden kirjo on hyvin laaja. Täydellinen inkluusio voisi mielestäni toimia pelkästään kehitysvammaisuuden lievimmissä muodoissa. Esimerkkeinä näistä muodoista voisivat olla esimerkiksi lievä älyllinen kehityksellinen viivästymä, autismin lievimmät muodot kuten asperger tai fyysinen kehitys vamma, joka ei ole vaikuttanut älylliseen kehitykseen. Muutoin täydellinen inkluusio opetuksessa on mielestäni turhaa, eikä siitä hyötyisi inkluusion kumpikaan puoli. Inkluusio on toki suotavaa vaikeammin kehitysvammaisten ja muiden opiskelijoiden välillä, mutta inkluusio tulisi tapahtua mieluummin yhteisten tekemisten ja kohtaamisten myötä, jotka auttaisivat meitä kaikkia ymmärtämään elämän erilaisuutta.

Mietteitä arvioinnista

Arviointi on herkkä laji. Monet meistä ovat yllättävän herkkiä joutuessaan arvioinnin kohteeksi. Useissa arjen tilanteissa närkästymme juuri arviointiin liittyvissä arkisissa tilanteissa.

Olet unohtanut tyhjentää tiskikoneen. Et ole vieläkään vienyyt roskapussia. Auton peilit jäivät rappaamatta lumesta.

Onko näissä  arjen tilanteissa edes kyse arvioinnista ja arvioinnin kohteena olemisesta? Miksi näissä tilanteissa niin moni närkästyy? Onko näissä tilanteissa vain kyse avun pyytämisestä tai yhteisen arkisen toimintakulttuurin luomisesta perheen kesken? Onko kyse arvioinnin sävystä? Loukkaako meitä se, että luokittelemme toisiamme paremmuus-järjestykeen tai nostamme itseämme jalustalle? Koemmeko arvioinnin syövän sitä jalustaa, jolla itsemme näemme?

Arviointi on oppimisen, kehittymisen, yhteistoiminnan ja onnistumisen kannalta hyvin olennainen osa kokonaisuutta. Osaamalla antaa rehellistä palautetta ja osaamalla käsitellä kypsästi annettua palautetta reflektoimme automaattisesti tekemäämme ja kehitämme työskentelytapojamme.

Arvioinnista puhutaan liian vähän. Terve suhtautuminen arviointiin ilman vallankäyttöä tai turhaa vertailua ja arvioinnin näkeminen toiminnan laatua parantavana ja kehittävänä toimintana vähentäisi paljon yhteiskunnan negatiivisiä piirteitä.

Työuupumus, työpaikkakiusaaminen, pomottelu, alemmuuden tunne, perheriidat, avioerot, vanhemmuuden vaikeus ja puute, kateus...

Olen tyytyväinen  siihen palautteeseen, mitä olen opintojeni aikana saanut. Kiitos saamastani palautteesta kuuluu niin opiskelukavereilleni kun opettajillekkin. Arviointi on ollut kypsää, rakentavaa, ajatuksia herättävää, analyyttistä ja tarpeellista.  Olen kokenut saaneeni arvioinnista ja palautteesta hyviä eväitä työskentelyyni ja ne ovat auttaneet minua kehittymään opettajana ja ihmisenä. Saamani arviointi on saanut minut kiinostumaan käitellyistä aiheista syvemmin ja tavoitelemaan laajempia käsityksiä.

Arviointi muistuttaa siitä, että emme kerkeä muuta kuin raapaisemaan käsiteltävien aiheiden pintaa.

Ammattipedagogiset opinnot 11 – 15 Yrittäjyyskasvatus

Yrittäjyyskasvatus kokosi yhteen ryhmän, jonka kaikki jäsenet omasivat yrittäjätaustan ja yrittäjyys oli osa jokaisen ryhmämme jäsenen arkea. Aloimme ryhmänä pohtia yrittäjyyskasvatuksen moninaisuutta. Seilasimme yrittäjyyden perus- ja sivukäsitteissä. Sisäinen ja ulkoinen yrittäjyys, oman yritystoiminnan kannattavuus muuttuvassa yhteiskunnassa, malli yritys, liiketoiminta suunnitelma, tehokas liike-idea, innovatiivisuus, yrittäjän mahdollisuudet ja velvollisuudet, SWOT –analyysi… Tässä vain muutama poiminta aivomyrskyn silmästä. Materiaalia, osaamista ja esimerkkejä elävästä elämästä tuntui olevan puolen vuoden yrittäjyyskurssiin helposti. Ongelmana oli siis aika. Esitykseen on varattu kaksi tuntia. Jokaisen ryhmäläisen tulee olla äänessä. Koitti tiukan ydinaineanalyysin aika, jonka tuloksena päädyimme neljään pääotsikkoon jotka olivat: Tuottava liikeidea, Yrittäjän ominaisuudet, Yrittäjän mahdollisuudet ja riskit, sekä Yrityksen toimintaympäristö. Tarkoituksenamme oli pohdituttaa opiskelijoita pää otsikoiden näkökulmista learning cafe tyyppisesti. Lisäksi tarkoituksenamme oli pitää alustukset eri pää otsikoista, sekä tehdä yhteistoiminnallinen harjoite loppukeskustelun tueksi.

Omasta toiminnastani ryhmän jäsenenä voin sanoa, että tein vain sen minkä sovimme, enkä yhtään enempää. Olisin voinut paneutua asiaan enemmänkin, mutta loppuvuoden arviointipaineet omassa opetustyössä ja siviilielämän satunnaiset haasteet asettivat myös ajankäyttöni eräänlaiseen ydinaineanalyysiin. Yritystermein siis johdin omaa elämääni näin ja resursoin ajankäyttöni näin. Muut ryhmän jäsenet tekivät myös oman osuutensa myös omista kiireistään ja ulkomaan matkoistaan huolimatta. Näin jälkikäteen mietittynä, olisimme saavuttaneet paremman lopputuloksen, jos olisimme käyneet opetustuokiomme vielä kerran yhdessä lävitse. Näin olisimme välttyneet useilta pieniltä seikoilta, jotka toivat opetukseemme ehkä hieman kiireen tuntua ja sekaannusta.

Suunnitelmamme oli hyvä ja vastuu alueet olivat selkeästi jaettu. Jokainen ryhmän jäsen hoiti oman osuutensa kokonaisuudesta siten, että leikkauspintaa osuuksien välillä ei muodostunut liiaksi. Opetusmenetelmät toimivat pääsääntöisesti hyvin ja pitivät opiskelijat virkeinä ja aktiivisina. Itselleni välittyi kuitenkin opetuskokonaisuudestamme hieman kiireinen olo jolta eivät varmaan opiskelijatkaan välttyneet. Tätä tunnetta olisimme voineet välttää sillä, että olisimme käyneet opetustuokion kerran läpi ennen hoohetkeä. Tämä kuitenkaan ei ollut mahdollista. Palautteiden perusteella opetustuokiostamme pidettiin. Osa opiskelijoista oli tuntenut kiireen, osa taas ei.  Useat opiskelijat pitivät toiminnallisesta lähestymisestämme aiheeseen, jotkut olisivat taas halunneet enemmän asiaa ja faktaa. Mielestäni annettuun aikaan nähden sisältöä oli vieläkin runsaasti. Toiminnallinen opetus toimi, koska oli kuitenkin viimeinen opiskelupäivä ja opiskelijat hieman nuutuneita.

Näissä opinnoissa aukesi lopullisesti opiskelijaryhmämme moninaisuus ja laaja-alaisen osaamisen huikea kirjo. En ole ennen näin hyvässä seminaarissa ollut. Anti oli todella kova. Opintopäivien aikana oli mahdollisuus kurkkia useista pienistä ikkunoista eri työskentely-ympäristöihin ja asiakasryhmiin. Jokainen kouluttaja antoi kaikkensa.

Lopuksi voisin todeta, että opetuksen työelämälähtöisyys kumpuaa opettajan ammattitaidosta ja innostus opiskelijaan tarttuu. Ammattiopettaja on se ensimmäinen ammattilainen alalta johon opiskelija samaistuu ja alkaa sitä kautta rakentamaan oman ammatti-identiteettinsä kivijalkaa. Ammattiopettajan ylpeys ammattiaan kohtaan, oikea ja ajanmukainen tieto ja aito välittäminen opiskelijoiden sijoittumisesta ja pärjäämisestä opetettavalla alalla on ammattiopettajuuden ydin.